Oleellinen osa Tampereen kehitysmaakaupan toimintaa ovat erilaiset projektit, joiden tavoitteena on parantaa kohdemaan elinolosuhteita tai kykyä jatkojalostaa omia raaka-aineitaan.

Viimeisimmät projektit liittyvät Tansaniaan. Tohtori Pekka Nokso-Koivisto on suunnitellut ja toteuttaa siellä työterveydenhuoltohankkeen. Lisätietoja Nokson toimista saa mm. Kepan Kumppani lehden numerossa 2/2001 olleessa jutusta "Vain ennakkoluuloton voi löytää tansanialaisen sielun".

Tansaniaan on myös tällä hetkellä (kesä 2001) matkalla suomesta kerättyjä tietokoneita, joiden käyttöönottoa ja käyttöä opastamaan lähti Oskari Nokso-Koivisto muutamaksi kuukaudeksi. Näistä projekteista pyrimme tiedottamaan lisää näillä sivuilla sitä mukaa, kun asianomaiset henkilöt kiireiltään ehtivät tekemisistään raportoimaan.

Suurin Tampereen kehitysmaakaupan toteuttama projekti tähän mennessä, on kauppatoiminnasta saaduilla voitoilla KYO:n tukemana Tansaniaan toimitetut kahvinpaahtimon koneistot ja pakkauslinja. Paahtimo kaksinkertaisti maan silloisen kahvinjalostus kapasiteetin.

 

Työntekijöiden terveydenhuollon kehittäminen Tansaniassa

Tampereen Kehitysmaakauppa on vuodesta 1997 kehittänyt työterveyshuoltoa Tansaniassa ulkoministeriön tukemana kansalaisjärjestöprojektina. Aluksi projektissa keskityttiin teetuotannon terveysongelmiin. Viimeiset kolme vuotta Kehitysmaakaupan vapaaehtoistyöntekijä on toiminut Tanzania Occupational Health Servicen (TOHS) työterveyshuollosta ja siihen liittyvistä toimista vastaavana johtajana.

TOHS on voittoa tuottamaton yhdistys, autonominen kansalaisjärjestö, jonka jäseniä ovat yritykset. Sillä on sairaala, viisi klinikkaa ja lisäksi koulutustoimintaa. Se tuottaa terveyspalveluita eri kokoisille yrityksille, palvelee yksityisiä ihmisiä ja kouluttaa lääkäreitä ja työterveydenhuollosta vastaavia.

Tansanian elinkeinoelämä on ollut rajun muutoksen kourissa viimeiset kymmenen vuotta. TOHS perinteiset asiakkaat, valtion omistamat yritykset on lähes poikkeuksetta yksityistetty. Uudet omistajat ovat organisoineet yritykset uudelleen. Tämä on merkinnyt markkinatalouden lainalaisuuksiin sopeutumista sekä yritykseltä että myös TOHSilta. Projektissa olemme pyrkineet auttamaan TOHSia selviämään näistä muutoksista ja säilyttämään työntekijöiden terveyttä vaalivan idean.

Konkreettisena tehtävinä projektissa ovat olleet työpaikkaterveydenhuollon ja sairaanhoidon kehittäminen, sairaalakaluston hankinta, markkinoinnin kehittäminen ja yhdistyksen taloushallinnon uudelleenorganisointi. Lisäksi projekti on onnistunut hankkimaan ulkopuolista tukea niin, että TOHS kykenee tarjoamaan joillekin pienyrittäjille ja osuuskunnille palveluita hintaan, jonka he kykenevät maksamaan.

Keskeinen terveysongelma Dar es Salaamissa on HIV/AIDS-epidemia. Sen runtelemassa yhteisössä ongelma ylittää perinteiset työterveysongelmat kuten liuotinaineet ja asbestin. Työntekijöistä 10-20% kantaa virusta ja jokainen heistä vaatii runsaasti hoitoa erilaisiin immunikadon aiheuttamiin sairauksiin ja oireisiin ennen kuolemaa. HIV/AIDS ei ole ainoastaan henkilökohtainen katastrofi vaan sillä on myös suuri merkitys Dar es Salaamin orastavalle yksityiselle elinkeinoelämälle. Työntekijät, jotka elävät viruksen kanssa tai joiden perheessä on joku elää sen kanssa, eivät kykene täysipainoiseen työhön.

TOHS on tehnyt aloitteen tarjota tuettua hoitoa HIV/AIDS-potilaille. Tuen turvin TOHS kykenisi järjestämään hoidon niin, että ihmiset säilyisivät terveinä ja työkykyisinä pidempään ja saisivat ihmisarvoisen lopun. Potilaat itse tai heidän tyänantajansa eivät kykene hoitoa kustantamaan. Vakuutukset eivät hoitoa korvaa. Näyttää kuitenkin siltä, että ulkopuolista tukea hoitoihin on vaikea saada. Kansainvälinen apu kanavoituu valistukseen.

Tampereen kehitysmaakauppa jatkaa yhteistyötä TOHS kanssa. Tavoitteena on, että TOHS kykenisi toimimaan keskuksena, josta Tansaniassa olevat työterveydenhuoltoon keskittyneet klinikat saisivat asiantuntijapalveluita ja tukea. Tampereen kehitysmaakauppa myös tukee TOHSia sen vuoropuhelussa julkisen vallan kanssa.

Lisätietoja: pnoksok@hotmail.com

AIDS - Vastauksia ja kommentteja usein esitettyihin kysymyksiin

Suomalaiset ovat kiinnostuneita kehitysmaiden AIDS-tilanteesta. Olen viimeisen kolmen vuoden ajan pääasiassa tyoskennellyt Dar es Salaamissa Tansaniassa klinikassa, jossa noin puolet potilaista on HIV-positiivisia. Seuraavassa käsittelen asiasta kiinnostuneiden usein esittämiä kysymyksiä tästä vaikeasta ongelmasta.

A. Kuinka paljon

Tansaniassa on hyvin erilaisia lukuja maan HIV-tilanteesta. Kaupunkien lukujen pohjalta laskettuna väestöstä on 2-4 miljoonaa HIV-positiivista. Dar es Salaamissa nuorista aikuista 2% saa tartunnan vuosittain. Maaseutu saattaa olla säästynyt epidemialta. Kaupunkien luvut ovat kolminkertaiset syrjäiseen maaseutuun verrattuna. Tilanne ei näyttäisi maaseudun säästymisen vuoksi olevan samanlainen kuin Botswanassa tai Etelä-Afrikassa. Toisaalta kuolinsyytilastot viittaavat siihen, että maaseudulla alidiagnostisoidaan AIDS kuolinsyynä. Vaikka esimerkiksi kokonaiskuolleisuus Dar es Salaamissa on alhaisempi kuin maaseudulla Morogorossa, AIDS kuolleisuus on pääkaupungissa kaksinkertainen Morogoroon verrattuna. Akuutit kuumetaudit ja ripuli ovat Morogorossa tilaston mukaan suuri kuoleman aiheuttaja. Onko näiden taustalla kuitenkin AIDS? (Cause-specific Adult Mortality: Evidence Fom Community Based Surveillance - Selected Sites, Tanzania, 1992-1998, Mortality and Morbidity Weekly Report, May 2000/vol 49/no 19.)

Tehtyjen epidemiologisten tutkimusten mukaan Tansaniassa on 1.5-3 miljoonaa HIV-positiivista ihmistä. Vuoden 2000 verenluovuttajatilastojen perusteella luku olisi lähellä kahta miljoonaa (9.9% aikuisväestöstä). Verenluovuttajat kuitenkin valikoituvat. Kuvastavatko verenluovuttajatilastojen naisten miehiä huomattavasti korkeammat esiintyvyysluvut todellisuutta vai valikoitumista. Verenluovutustilanteessa naisille ei jää välttämättä tilaisuutta harkita, luovuttavatko he verta vai eivät ja näin ei myöskään mahdollisuutta harkita tulevatko he testatuiksi. Miehillä on tilaisuus harkita ja he jättävät luovuttamatta peläten paljastuvansa HIV-positiivisiksi. Valikoitumis- teoriaa tukee se, että kuolinsyytilastot osoittavat naisten ja miesten kuolleisuuden olevan samalla tasolla.

Kaupunkien välilla on eroja: Tutkituista raskaana olevista naisista Mwanzassa oli HIV-positiivisia 4.2% ja Iringassa 32.1%. Synnyttäjistä on arvioitu 13.3% olevan HIV-positiivisia. Nämäkään luvut eivät perustu satunnaisotantaan vaan hyvinkin valikoituun joukkoon.

On todennäköistä, että Tansaniassa 90-luvulla lisääntynyt imeväiskuolleisuus ja alle 5-vuotiaiden kuolleisuus on seurausta HIV-epidemiasta. Afrikassa imeväisten odotettavissa oleva elinikä on Aids-epidemian aikana lyhentynyt 10-20 vuotta. Vastasyntyneen odotettavissa oleva elinikä oli ennen Aids-epidemiaa noussut yli 50 vuoden, nyt se on tuskin 40 vuotta.

B. Miten epidemia syntyi?

Luonnolla ei ole välttämättä mitään suunnitelmaa, mutta luonnonkulussa on voitu havaita joitain lainalaisuuksia: Kun tietyn populaation ravintotilanne heikkenee, väestötiheys nousee. Mikäli populaatio on jarjestäytymäton (10-20% seksuaalisesti aktiivista väestöstä saa sukupuolitaudin vuosittain.) ja muutoin huonoissa oloissa, mikro-organismit alkavat lisääntyä siinä. Kun jotkut mikrobit kyetään eradikoimaan, niiden tilan valtaavat toiset, mikäli olosuhteet pysyvät niiden kasvulle otollisina.

Tästä näkökulmasta katsoen pidetään ilmeisenä, että tietyt sosiaaliset ja taloudelliset muutokset loivat pohjan tartuntataudin epidemianomaiselle leviämiselle. Keskeisiä ovat olleet ihmisten lisääntynyt liikkuminen maaseudun ja kaupungin välillä, kaukotavaraliikenteen mukana seuraavat työntekijät ja seksityöntekijöiden taloudellinen ja kulttuurinen vallattomuus - vallattomuuden molemmissa suomalaisissa merkityksissä. Myös antibioottien laajamittaisella käytöllä perinteisten sukupuolitautien hoidossa on ollut merkitysta, ne avasivat tilaisuuden sukupuolisuhteisiin ilman pelkoa kuppataudista, kivuliaasta tippurista tai sankkerista. Nämä voitiin hoitaa.

Epidemialla on myös tapana rajoittua joko tehtyjen toimenpiteiden vuoksi tai niistä huolimatta. Bukobassa, josta epidemia Tansaniassa alkoi, HIV-esiintyvyys oli korkeimmillaan ( 24.2%) vuonna 1987. Vuonna 1993 luku oli 18.3% ja vuonna 1996 12.5%. ( HIV/AIDS/STI Surveillance Report, 15, MoH, 2001). Koko maassa lienee saavutettu "steady state", jossa noin 140.000 ihmistä kuolee AIDSiin vuosittain. (AIDS in Africa During the Nineties: Tanzania, Measure, 2001). Osassa tuberkuloosi- ja muissa tartuntatautikuolleisuudessa AIDS on kuitenkin peruskuolinsyy, joten todellinen AIDS kuolleisuus on esitettyä lukua korkeampi.

C. Miksi Afrikassa eikä Euroopassa?

Eräänä varteenotettavana selityksenä epidemian leviämiselle täällä on pidetty kieltämisen kulttuuria, jossa ongelma "ratkaistaan" kieltämällä ongelman olemassaolo niin pitkään kuin vain ihminen suinkin voi elää sen kanssa ratkaisematta sitä aktiivisesti ( T. McMichael, London School of Hygiene ja Tropical Medicine). Afrikkalaisten kollegojeni kanssa keskustelimme pitkään, onko ratkaisun viivyttäminen päätös.

Yhteiskunnalliskulttuuriset tekijät ovat ongelman taustatekijöinä: 1.Perinteisesti patriarkaalisessa yhteiskunnassa nuoret naiset ovat vanhempien miesten käytettävissä, nuoret miehet eivät voi solmia pysyviä suhteita vaan joutuvat tyytymään väliaikaisiin suhteisiin. 15-25 vuotiaista miehistä 60% on esiaviollisia suhteita, naisista taas 25%.
2.Perinteinen usko kohtalon voimaan saa ihmiset jättäytymään sattuman armoille. Ihmeet ovat Afrikassa arkipäivää.
3.Köyhyys, vallattomuus ja muut sukupuolitaudit on nähty myötävaikuttavina tekijöinä lisäämässä alttiutta saada tartunta ja sairastua. Perinteiset sukupuolitaudit avaavat infektiotien HIV-viruksen tarttua.
4. Sairaus leviää limakalvokontaktin välityksellä. On ilmeistä, että ihmiset Afrikassa ovat valmiimpia tällaiseen kontaktiin kuin esimerkiksi ennakkoluuloiset ja varautuneet ihmiset Suomessa.
5.Vaikka jotkut poikkeukselliset tavat edistavat HIV leviamistä, ne eivat kuitenkaan selitä HIV/AIDS epidemiaa. Ongelmien kieltämisen kulttuuri ulottuu yksityisestä ihmisestä yhteiskunnallisiin toimijoihin. Äskettäin UNISEF julkaisi raportin, jossa arvioitiin, että Tansaniassa alle viisivuotiaiden kuolleisuudesta 20% liittyisi Aidsiin. Arvio oli alhainen verrattuna naapurimaihin.Tansanialaiset lehdet raportoivat tämän otsikolla "Tanzania is doing well …". Yhtä hyvin arvioksi olisi voitu esittää Namibian 50%. Jälkimmäinen arvio lienee lähempänä todellisuutta Tansaniassakin ainakin kaupungeissa.

D. Väestökehitys

Epidemian alkuvaiheessa otaksuttiin, ettei AIDsin leviäminen vaikuta väestötason muutoksena merkittävästi, koska tautiin sairastuneet kuolevat pääosin lisääntymistehtävän täytettyään. Tämä uskomus on osoittautunut vääräksi. Aikaisempaa nuorempien ikäluokkien on osoitettu saaneen tartunnan. Seropositiiviset äidit välittävät taudin syntyvään lapseen noin puolessa raskauksista. Tauti sinänsä vähentää fertiliteettiä. Botswanan, Zimbabwen ja Sambian väestöjen kasvu on hidastunut merkittävästi. Myös Tansaniassa on viitteitä saman suuntaisesta kehityksestä.

E. Taudin kulusta

AIDS johtaa vastustuskyvyn rappeutumiseen. Prosessi kestää kolmesta kymmeneen vuoteen. Potilas on vuosia oireeton ja terveen oloinen, mutta kykenee tartuttamaan taudin jo muutamien kuukausien jälkeen tartunnasta. Vastustuskyvyn heiketessä erilaiset infektiosairaudet aiheuttavat tavallista enemmän oireita. Taudin edistyessä ihminen on yhä useammin ja pidempään hoivattava. Loppuvaiheessa, joka saattaa kestää kuukausia, sairas on usein vuodepotilas ja taysin autettava. Etenkin seropositiivisina syntyneet lapset ovat suureksi rasitukseksi äidilleen ja tämän heiketessä muille läheisille. Yhtäältä uskotaan, että afrikkalainen yhteisö hoivaa jäseniään. Käytännössä olen nähnyt toisenlaisiakin esimerkkejä.

Viime aikoina ensimmäisinä oireina omassa sairaalassamme ovat olleet epilepsia, vakavat iho-oireet ja tuberkuloosi. Myös lääkehoidolle resistenttiä tuberkuloosia esiintyy. Sairaalassamme ei HIV-negatiivista henkilökuntaa ole sairastunut tuberkuloosiin. Etelä-Afrikassa on henkilökuntaa kuollut lääkeresistenttiin tuberkuloosin muotoon. Oman tuberkuloosi klinikkamme olemme siirtäneet avonaiseen tilaan, jotta tartunnoilta vältytyttäisiin.

F. AIDS-valistus

AIDS-valistus on tuottanut tulosta. Ihmiset tietävät taudista ja sen leviämistavasta, mutta käyttaytymismuutosta ei ole saatu aikaan. Valistus on suunnattu pääasiassa naisille. Projekteja on moninaisia.

Varmasti pitkällä tähtäimellä naisiin suunnattu valistus tuottaa hedelmää, mutta esimerkiksi naapurimaassa Keniassa tehty tutkimus osoitti, etta on alueita, joilla 30% 18-vuotiaista naisista on HIV-positiivisia ja samanikäisistä miehistä vain 3% kantaa virusta. Lyhyellä tähtäimellä tähän olisi puututtava pitämalla vanhemmat HIV-positiiviset miehet erossa nuorista naisista.

Afrikkalaisessa yhteiskunnassa kuitenkin harvat naiset ovat asemassa, jossa he voivat vapaasti ja itsenaisesti päättää seksuaalikäyttäytymisestään. Miesten asema on vahva. Nuoriin naisiin tauti leviää vanhemmista miehistä, joilla on hallitseva rooli seksuaalisuudessa. Miehet olisikin saatava tuntemaan hallitsijanvastuunsa.

G. Testaus

Potilaiden testaus on osoittautunut ongelmaksi. "Kaikki tietävät, vaikka kukaan ei tiedä varmasti". Ihmiset eivät ole halukkaita tulemaan testattavaksi. Lääkärit ovat vastahakoisia testaamaan ensimmäisen epäilyn ilmaantuessa, koska tuloksen kertominen potilaalle aiheuttaa tälle surua ja masennusta. Tilanne jatkuu pitkään ja tauti leviää. Usein aina potilaan kuolemaan asti. Vakavasti sairaan AIDS-potilaan testaaminen ei välttämättä hyödytä potilasta tilanteessa, jossa potilas käytettavissä olevin keinoin voidaan hoitaa yhtä hyvin tietämättä hänen HIV-statustaan.

Näyttää siltä, että ihmiset viimeiseen asti haluavat kieltää AIDS-diagnoosin, koska AIDS-potilaisiin suhtaudutaan kielteisemmin kuin perinteisempiä sairauksia poteviin. Jo tieto seropositiivisuudesta ilman oireita saattaa aiheuttaa potilaalle avioeron ja sen, etta hän jää yksin.

Viime aikoina on kuitenkin ollut näkyvissä muutos, ihmiset ovat aikaisempaa halukkaampia joissain tilanteissa tulemaan testatuiksi. Esimerkisi pari haluaa ennen avioliittopäätöstä tietää toistensa HIV-statuksen.

H. Oireiden lääketieteellinen hoito

Kolmeneljäsosaa aikuisväestön kuolemissa peruskuolinsyy on AIDS. Ihmiset ovat pitkään hoidon ja hoivan tarpeessa ennen kuolemaansa yleisen heikkenemisen, hankalien iho-oireiden ja reumantyyppisten nivelvaivojen vuoksi. Hoivan lisäksi AIDS-potilaat vaativat runsaasti antibiootteja perinteisiä tartuntatauteja vastaan. Mikrobit, jotka terveille eivät aiheuta oireita, aiheuttavat vakavia oireita potilaille, joiden vastustuskyky on rappeutunut. Lääkehoidossa käytetään hyvin paljon moderneja, kalliita antibiootteja, koska taudinaiheuttajat ovat herkkiä ainoastaan niille.

Oireiden hoito on raskas taakka terveydenhuoltojärjestelmälle. Vaikka kansainvälistä taloudellista apua olisikin saatavissa, järjestelmä ei kykyne sitä tehokkaasti käyttämään koulutetun henkilökunnan puutteen vuoksi. Lääkäreitä valmistui viime vuonna ennätysmäärä, 70, mikä on 35 miljoonan asukkaan maassa murto-osa siitä, mitä nykyisessä teknistyvässä terveydenhuollossa tarvittaisiin. Nämäkään lääkärit eivat kaikki aloita Tansanian julkisessa terveydenhuollossa, koska palkka on mitätön - noin 200 euroa kuukaudessa, vaan siirtyvät maasta pois, yksityiselle sektorille tai muihin ammatteihin. (Suomessa koulutusmäärät ovat seitsenkertaiset ja väestö on seitsemäsosa Tansanian vastaavasta.) Julkinen terveydenhuolto ei yksinkertaisesti kykene huolehtimaan kaikista hoitoon etsiytyvistä. Se tukehtuu AIDS-potilaiden aiheuttamaan taakkaan, kun pidetaan mielessa, että esimerkiksi Tansanian 2000 lääkärista 250 on todennakoisesti taudin kantajia. Perinteisten sairauksien hoitoon ei riitä resursseja.

"Varakkaat" ihmiset hakeutuvat yksityisen sektorin potilaiksi. Hoitomaksut ovat tällöin suureksi rasitukseksi perheelle varsinkin, jos potilas päätyy AIDSn kolmoisterapiaan. Toisaalta tämä vähentää julkisen sektorin taakkaa, mutta raunioitaa rikkaimmankin ihmisen talouden. AIDS-orvot eivät ole ainostaan orpoja vaan köyhiä orpoja.

Kansainvälinen asiantuntijaryhma arvioi Tansanian terveysministeriötä ja osittain myos terveydenhuollon tilaa äskettain. Kuulijalle jäi kuva, että rahaa olisi käytettävissä, mutta implementoiva taso, alueet, ei kykene absorboimaan sitä, vaan suuri osa jää käyttämättä. Hallintoa ei ole saatu toimimaan avustajia tyydyttävällä tavalla, eikä alue tasolla ole riittävästi koulutettua henkilökuntaa tuottamaan palveluja. Ykstyissektori tuottaa 40% palveluista, sen ja julkisen terveydenhuollon yhteistyötä on yritetty vuosia parantaa siinä juurikaan onnistumatta.

I. Kolmoisterapia

Kyse on rahasta ja terveydenhuolto-organisaatiosta. Alkuperäislääkkeiden hinnoilla laskien kaikkien HIV-positiivisten antiretroviruslääkitys Tansaniassa maksaisi noin miljardeja euroja vuosittain. Nykyisillä hinnoilla kuukauden lääkehoito geneerisillä lääkkeillä maksaa noin 700mk. Tähän on lisättävä sairaalakulut. Kauppapoliittiisista syistä tällaisen lääkityksen saatavuus ei ole turvattu.

Tansaniassa kuten muissakin Afrikan maissa raskaanaolevien naisten hoito on asetettu etusijalle, koska näin voidaan vähentää syntyvän lapsen riskia saada tartunta. Tämä on monimutkainen kysymys, koska raskauden jälkeen äidin hoito loppuu. Vaikka lapsi syntyisikin terveenä, äidin tauti etenee. Toisaalta on huomautettava, että syntyviin lapsiin ei tauti monissa hyvinvointivaltioissa siirry, koska abortti on vapautettu. Näin ei synny rasitusta äidille, yhteiskunnalle eikä terveydenhuollolle. Abortti on kuitenkin esimerkiksi Tansaniassa laiton toimenpide.

J. Mitä tulisi tehdä?

Ei ole mitään yksittäistä toimenpidettä, joka ratkaisisi AIDS-ongelman, kun se päässyt sellaisiin mittoihin, mitä se nyt Afrikassa on. Tansanialaiset tietävät taudista ja tuntevat taudin leviämistavan, mutta se leviää siita huolimatta. Rahoitus ei välttämättä ole kehityksen este, vaan esteet ovat muualla.

On syytä yrittää eri keinoin rajoittaa taudin leviämistä. Valistuksen olisikin tässä vaiheessa syytä korostaa yksilön henkilökohtaista käyttäytymistä. Koulutus on keskittynyt naisiin. Miehet ovat avainasemassa, koska he tässä kulttuurissa ovat aloitteentekijoita ja vastuussa parisuhteessa tekemisistä ja tekemättä jättämisistä päätettaessä. On lisäksi huomautettava että mieheen tauti tarttuu huonosti, sensijaan infektoitunut sperma levittää viruksen helpommin naisen elimistöön.

Kaupungeissa epidemian nykyisessä vaiheessa tehokkainta olisi kohdistaa toimet HIV-positiivisiin ja miehiin. Saada avoimuutta. Olisi syytä lisätä yhdistettyä testausta, yksilollistä neuvontaa ja HIV-positiivisten hoitoa. Kun hoitohenkilökunnalla on jotain annettavaa, he ovat valmiita rohkaisemaan potilaita testauttamaan itsensä ja olemaan avoimenpia. Ideana olisi huolehtia HIV-positiivista, jotta he puolestaan huolehtisivat toisista. Tallaiset toimet vaativat kuitenkin runsaasti resursseja.

Vaikeinta on, ettei Tansanian terveydenhuoltojärjestelmä kykene vastaamaan tähän haasteeseen kokonaisvaltaisesti siten, etta kaikki ihmiset, jotka elävät HIVn kanssa, tulisivat yhtäläisesti huomioiduiksi. Nyt jatketaan tiedonlevittämistä kaikille, vaikka he jo tietävät. Seuraavaan vaiheeseen , HIVn kanssa elävien hoitoon, siirtyminen merkitsisi sitä, että kohdejoukko on valittava. Tämä ei ole kehitysyhteistyöpolittiisesti eikä Tansanian kansallisen terveyspolitiikan mukaan korrektia. Ollaan tilanteessa, jossa tehdään rajahyödyltään nimellisiä toimia ja valistetaan kaikkia, koska taloudellisia resursseja, henkilokuntaa tai terveydenhuoltolaitosta ei kyetä suuntaamaan tehokkaisiin toimiin kuin joidenkin eduksi, mikäli hoidot aloitettaisiin. Olisiko hyväksyttävä että tehdään tehokkaita hoitoja joillekuille, jos eivät rahat riitä kaikkien hoitamiseksi.

Olisiko myös lainsäädäntöön puututtava? Abortti on Tansaniassa laiton toimenpide. Vähiä antiretroviruslaakkeita on alettu käyttää raskaana olevien naisten hoitamiseksi raskauden ajan, jotta syntyvä lapsi välttyisi tartunnalta. Eettisesti tämä on varmasti oikein, mutta eikö voitaisi ainakin tarjota aborttia vaihtoehtona. Lapsihan jää joka tapauksessa orvoksi jossain vaiheessa syntymänsä jälkeen. AIDS-orpoja maassa on jo riittävästi.

Pekka Nokso-Koivisto, LT
pnoksok@hotmail.com